Tutkimus: Vesihuoltolaitosten fyysisessä turvallisuudessa on suuria eroja

Valtioneuvosto julkaisi maanantaina 29. kesäkuuta tiedotteen tutkimuksesta ja verkkokurssista, jotka käsittelevät vesihuoltolaitosten fyysisen turvallisuuden vahvistamista. Tiedotteen mukaan talousveden jakelu ja jätevesien käsittely on turvattava kaikissa tilanteissa, mutta vesihuoltolaitosten fyysisen turvallisuuden käytännöissä ja osaamisessa on suuria eroja.

Kohti toteutuvaa vesihuollon turvallisuutta -hankkeessa selvitettiin vesihuoltolaitosten fyysisen turvallisuuden nykytilaa, keskeisiä haasteita ja kehittämistarpeita. Tutkimuksen mukaan fyysisen turvallisuuden varmistamiseen liittyvää tietoa on paljon, mutta se on hajallaan ja sitä on vaikea soveltaa vesihuoltolaitosten arjessa.

Valtioneuvoston tiedotteen mukaan erityisesti pienet ja keskikokoiset vesihuoltolaitokset kokevat fyysisen turvallisuuden kehittämisen haastavaksi. Hajanaisten turvallisuusohjeiden soveltaminen on niille usein vaikeaa.

Hankkeen lopputuotoksena laadittiin laaja raportti ja reilun tunnin mittainen verkkokurssi vesihuoltolaitosten työntekijöille ja johdolle. Raportti kokoaa fyysisen turvallisuuden keskeisiä periaatteita, haasteita ja kehittämistarpeita sekä tarjoaa perustan fyysisen turvallisuuden huomioon ottamiselle päätöksenteossa.

Verkkokurssin tarkoituksena on auttaa tekemään fyysisestä turvallisuudesta osa vesihuoltolaitosten työntekijöiden jokapäiväistä arkea. Selvityksen ja verkkokurssin toteuttivat Aalto-yliopisto, Sweco Finland ja Ramboll Finland osana valtioneuvoston päätöksentekoa tukevaa tutkimustoimintaa.

Kriittisen infrastruktuurin suojaaminen on ollut esillä myös laajemmin. Valtioneuvosto hyväksyi 21. toukokuuta valtakunnallisen CER-strategian eli kriittisten toimijoiden häiriönsietokykyä koskevan suunnitelman. Strategian tavoitteena on parantaa kriittisten toimijoiden häiriönsietokykyä, ja valtioneuvoston mukaan kriittisen infrastruktuurin suojaaminen on keskeistä Suomen kriisinkestävyyden varmistamisessa.

Taustalla on EU:n CER-direktiivi, joka velvoittaa jäsenvaltioita parantamaan kriittisten toimijoiden häiriönsietokykyä ja varautumista.