Suomi linjasi kantansa EU:n matkustajapakettiin – junalippujen myynti ja matkaketjujen vastuut voisivat muuttua

Valtioneuvosto hyväksyi 9. heinäkuuta kaksi EU:n matkustajapakettia koskevaa U-kirjelmää ja päätti lähettää ne eduskunnalle. Paketti voisi muuttaa junalippujen myyntiä, usean rautatieyrityksen matkojen matkustajansuojaa ja eri liikennemuotoja yhdistävien varauspalvelujen toimintaa.

Kyse on Euroopan komission 13. toukokuuta antamista kolmesta asetusehdotuksesta, joiden EU-käsittely on kesken. Ehdotuksia ei ole hyväksytty, eivätkä ne ole voimassa. Niiden sisältö voi muuttua neuvotteluissa.

Valtioneuvoston U 45/2026 vp -kirjelmä käsittelee eri liikennemuotoja yhdistäviä varauksia. U 46/2026 vp -kirjelmä koskee rautatieliikenteen lipunmyyntiä ja yhdellä lipulla matkustavien oikeuksia.

Suomi tukee ehdotusten keskeisiä tavoitteita. Valtioneuvosto kannattaa junalippujen ostamisen helpottamista, lippujen saatavuuden ja kilpailun parantamista sekä matkustajansuojan vahvistamista matkoilla, jotka koostuvat usean rautatieyrityksen liikennöimistä osuuksista.

Myös eri liikennemuotoja yhdistävien varausten osalta Suomi tukee matkustusvaihtoehtojen saatavuuden parantamista ja tasapuolisen toimintaympäristön edistämistä. Valtioneuvosto pitää myönteisenä sitä, että ehdotettu sääntely kattaisi kaikki liikennemuodot.

Suomi ei vastusta matkustajapakettia kokonaisuutena. Se haluaa kuitenkin täsmennyksiä etenkin määritelmiin, soveltamisalaan, tietojen käsittelyyn ja eri toimijoiden vastuisiin.

Komission junalippuehdotuksen mukaan rautatiepalvelujen tarjoajan olisi tehtävä sitä pyytävän verkkolipunmyyntipalvelun kanssa kaupallinen sopimus tuotteiden näyttämisestä, asiakkaiden ohjaamisesta myyjän palveluun, jälleenmyynnistä tai jakelusta, jos asetuksessa määritellyt ehdot täyttyvät. Velvoite voisi tuoda junalippuja nykyistä useampien verkkopalvelujen saataville.

Sopimusneuvottelut olisi aloitettava kahden kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Ellei toisin sovittaisi, sopimus olisi tehtävä kahdeksan kuukauden kuluessa pyynnöstä.

Ehdotukseen sisältyy erillinen velvoite lipunmyyntipalveluille, jotka ovat sidoksissa merkittävän markkinavoiman rautatieyritykseen. Komissio nimeäisi tällaiset rautatieyritykset vähintään 50 prosentin henkilökilometriosuuden perusteella.

Tällaiseen rautatieyritykseen sidoksissa olevan lipunmyyntipalvelun olisi pyynnöstä tehtävä sopimus myös muiden rautatieyritysten tuotteiden näyttämisestä, välittämisestä tai myymisestä.

Rautatiepalvelujen tarjoajien olisi lisäksi tuotava aikatauluun sisältyvien palvelujen liput myyntiin vähintään viisi kuukautta ennen liikennöintiä.

Matkustajan kannalta keskeinen muutos koskisi yhden lipun määritelmää. Komission ehdotuksessa yhdellä lipulla tarkoitettaisiin suoran lipun lisäksi kahdesta tai useammasta kuljetussopimuksesta koostuvaa junamatkaa, jos kokonaisuus on ostettu yhdellä ostotapahtumalla rautatieyritykseltä, lipunmyyjältä tai matkanjärjestäjältä.

Jos tällainen matka sisältäisi usean rautatieyrityksen palveluja ja yhden yrityksen viivästynyt, peruttu tai etuajassa lähtenyt vuoro aiheuttaisi jatkoyhteyden menettämisen, häiriön aiheuttanut yritys vastaisi koko matkan kannalta olennaisista hinnanpalautus-, uudelleenreititys-, korvaus- ja avustusvelvoitteista.

Sen rautatieyrityksen, jonka yhteys jäisi häiriön vuoksi väliin, olisi päästettävä matkustaja seuraavaan junaansa, jos siinä olisi tilaa.

Ehdotus kieltäisi rautatieyrityksiä, lipunmyyjiä ja matkanjärjestäjiä pilkkomasta erillisiksi ostotapahtumiksi matkaa, joka voidaan myydä yhtenä lippuna. Yhdellä lipulla myytävällä matkalla olisi myös noudatettava vähintään sovellettavia vähimmäisvaihtoaikoja.

Jos lipunmyyjä tai matkanjärjestäjä myisi yhden lipun vähimmäisvaihtoajan vastaisesti ja matkustaja menettäisi jatkoyhteyden, välittäjän olisi tarjottava vaihtoehdoksi lipun kokonaishinnan palauttamista tai matkustajalle aiheutuneiden tarpeellisten, asianmukaisten ja kohtuullisten uudelleenreitityskustannusten korvaamista. Lisäksi sen olisi maksettava korvaus, joka vastaisi 75:tä prosenttia lipun kokonaishinnasta. Ehdotus ei välttämättä velvoittaisi välittäjää järjestämään uudelleenreititystä itse.

Suomi pitää usean rautatieyrityksen matkojen matkustajansuojan vahvistamista lähtökohtaisesti kannatettavana, mutta haluaa varmistaa vastuiden oikeasuhtaisuuden. Valtioneuvoston mukaan sääntelyssä on otettava huomioon tilanteet, joissa rautatieyritys tai muu rautatiepalvelujen tarjoaja ei ole voinut vaikuttaa siihen, miten eri matkaosuudet on yhdistetty.

Matkustajapaketin kolmas osa koskee eri liikennemuotoja tai liikenteenharjoittajia yhdistäviä digitaalisia varauspalveluja. Komission ehdotus asettaisi soveltamisalaansa kuuluville varauspalveluille velvoitteita hakutulosten puolueettomasta esittämisestä, kaupallisten sopimusten ehdoista ja tiedonvaihdosta.

Ehdotus ei kuitenkaan pakottaisi liikenteenharjoittajaa ja varauspalvelua tekemään kaupallista sopimusta. Se määrittelisi sopimusten puitteet silloin, kun osapuolet päättävät tehdä yhteistyötä. Liikenteenharjoittajan ei olisi pakko tarjota tuotteitaan varauspalveluun, eikä palvelun olisi pakko ottaa niitä valikoimaansa. Ehdotus ei siten takaisi kaikkien markkinoilla olevien vaihtoehtojen sisältymistä hakutuloksiin.

Pieninä ja keskisuurina yrityksinä toimivat kuluttajille ja yrityksille suunnatut, eri liikennemuotoja yhdistävät varauspalvelut jäisivät kokonaan ehdotettujen velvoitteiden ulkopuolelle. Kuluttajapalveluissa tiukemmat sopimusehtoja koskevat velvoitteet kohdistuisivat kynnysarvot ylittäviin toimijoihin. Yrityksille suunnatuissa palveluissa ne koskisivat kaikkia soveltamisalaan kuuluvia muita kuin pk-yrityksiä.

Suomi pitää pk-yritysten rajaamista velvoitteiden ulkopuolelle tarkoituksenmukaisena. Valtioneuvoston kirjelmän mukaan suomalaiset kuluttajille suunnatut, eri liikennemuotoja yhdistävät varauspalvelut ovat pääasiassa pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

Suomi näkee ehdotuksen soveltamisalassa ja määritelmissä kuitenkin epäselvyyksiä. Valtioneuvosto haluaa täsmentää käsitteitä neuvotteluissa. Lisäksi Suomen tavoitteena on varmistaa, ettei liikennepalvelulain rajapintavelvoitteiden piirissä olevia toimijoita luokitella automaattisesti yrityksille suunnattujen, eri liikennemuotoja yhdistävien palvelujen tarjoajiksi.

Suomi haluaa arvioida tarkemmin myös sopimusehtoja, hakutuloksia sekä tietojen näyttämistä ja jakamista koskevien velvoitteiden tarpeellisuutta ja oikeasuhtaisuutta. Arvioinnissa pitäisi valtioneuvoston mukaan ottaa huomioon liikesalaisuudet ja alustojen erilaiset liiketoimintamallit.

Eduskunnalle lähetetyt kirjelmät määrittävät Suomen lähtökohdat EU-neuvotteluihin. Ne eivät ratkaise, millaisina mahdolliset velvoitteet lopulta hyväksytään tai milloin ne voisivat tulla voimaan.