Poliisi saa lokakuussa uusia oikeuksia salassa pidettävien tietojen vaihtoon

Tasavallan presidentti vahvisti poliisin ja muiden viranomaisten tiedonvaihtoa koskevat lakimuutokset 9. heinäkuuta. Muutokset tulevat voimaan 1. lokakuuta 2026.

Uudistus laajentaa poliisin oikeuksia sekä saada että luovuttaa salassa pidettäviä tietoja. Keskeiset muutokset koskevat tietojen vaihtoa kriittisen infrastruktuurin toimijoiden kanssa sekä poliisin tiedonsaantia sosiaali- ja terveydenhuollosta, yksityisiltä yhteisöiltä ja yksityishenkilöiltä.

Vahvistetun poliisilain muutoksen mukaan poliisi saa luovuttaa salassa pidettäviä tietoja yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin suojaamisesta ja häiriönsietokyvyn parantamisesta annetussa laissa tarkoitetulle kriittiselle toimijalle. Tietoja voidaan antaa myös kyberturvallisuuslaissa tarkoitetulle toimijalle.

Luovuttamisen ehtona on, että tiedot ovat tarpeen poliisille tai vastaanottavalle toimijalle kuuluvan, kriittisen infrastruktuurin suojaamiseen tai häiriönsietokyvyn parantamiseen liittyvän tehtävän suorittamiseksi. Kyse ei siis ole yleisestä oikeudesta jakaa salassa pidettäviä tietoja yrityksille, vaan vastaanottajan ja käyttötarkoituksen on täytettävä laissa säädetyt ehdot.

Tiedot voidaan antaa joko toimijan pyynnöstä tai poliisin omasta aloitteesta. Luovuttamisesta päättää tavallisesti päällystöön kuuluva poliisimies. Kiireellisessä tilanteessa myös muu poliisimies voi luovuttaa tietoja ilman tällaista päätöstä, jos välitön luovuttaminen on välttämätöntä.

Poliisilain tietojenluovutussäännöksiä muutetaan laajemminkin. Poliisi voi luovuttaa salassa pidettäviä tietoja viranomaiselle tai julkista tehtävää hoitavalle yhteisölle, jos luovuttaminen on yksittäistapauksessa välttämätöntä laissa tarkoitetun tehtävän vuoksi.

Tietoja voidaan tietyin ehdoin luovuttaa myös muun muassa järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi, rikosten ennalta estämiseksi, paljastamiseksi ja selvittämiseksi sekä lapsen edun tai muun tärkeän yksityisen edun suojaamiseksi. Yksityiselle taholle tietoja voidaan antaa yksittäistapauksessa painavasta syystä esimerkiksi hengelle tai terveydelle vaarallisen tapahtuman, vapauteen kohdistuvan rikoksen tai huomattavan ympäristö-, omaisuus- tai varallisuusvahingon estämiseksi.

Toinen keskeinen muutos koskee sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Lokakuusta alkaen poliisi voi päällystöön kuuluvan poliisimiehen pyynnöstä saada sosiaali- tai terveyspalvelujen antajalta salassapidon estämättä tiedon siitä, onko henkilö ollut palvelunantajan toimitiloissa tiettynä aikana. Poliisi voi saada myös tiloissa olleen henkilön henkilöllisyyden.

Oikeus on rajattu yksittäisiin, laissa lueteltuihin tilanteisiin, ja tiedon on oltava poliisin tehtävän kannalta välttämätön. Ensimmäinen peruste koskee sellaisen rikoksen paljastamista tai selvittämistä, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta. Tiedon on tällöin koskettava henkilöä, jonka voidaan olettaa syyllistyneen rikokseen tai jota on syytä epäillä siitä, taikka rikoksen uhria.

Laissa luetellaan lisäksi erikseen rikoslain säännöksiä, joiden mukaisten rikosten paljastamiseen tai selvittämiseen tietoa voidaan saada. Erillinen peruste koskee niin ikään laissa yksilöityjä rikoksia, jos teko kohdistuu sosiaali- tai terveyspalvelujen antajaan tai sen tiloissa asioivaan tai työskentelevään henkilöön. Näissäkin tilanteissa tiedon on koskettava mahdollista tekijää, rikoksesta epäiltyä tai uhria.

Neljäs peruste liittyy yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen tai rikosten ennalta estämiseen. Läsnäolo- ja henkilöllisyystieto voidaan saada, jos henkilö aiheuttaa käytöksellään palvelunantajan toimitiloissa henkeä, terveyttä tai omaisuutta uhkaavan vaaran.

Tieto voidaan luovuttaa myös kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi sitä vakavasti uhkaavalta toiminnalta. Kuudes laissa mainittu tilanne on henkilön tavoittaminen vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa tai rikosasian vastaajan tuomioistuimeen noutamista varten.

Seitsemäs peruste koskee kadonneen tai kadonneeksi epäillyn henkilön löytämistä. Sama oikeus on silloin, kun henkilön henki tai terveys saattaa olla vaarassa.

Uusi tiedonsaantioikeus ei anna poliisille pääsyä asiakkaan ja sosiaali- tai terveydenhuollon ammattilaisen välisten luottamuksellisten keskustelujen sisältöön. Se ei myöskään ulotu diagnooseihin eikä muihin hoito- tai asiakassuhteen sisältöä koskeviin tietoihin. Säännös koskee ainoastaan henkilöllisyyttä ja läsnäoloa palvelunantajan toimitiloissa tiettynä aikana.

Sisäministeriön mukaan oikeus koskee yksittäisen ja välttämättömän läsnäolotiedon saamista. Vahvistettu laki rajaa lisäksi tiedon käyttötarkoituksen: sosiaali- ja terveyspalveluista saatua henkilöllisyys- tai läsnäolotietoa saa käyttää vain siihen tarkoitukseen, jota varten se saatiin.

Myös poliisin oikeus saada tietoja yksityisiltä yhteisöiltä, säätiöiltä ja henkilöiltä laajenee. Päällystöön kuuluvan poliisimiehen pyynnöstä voidaan saada välttämättömiä tietoja yritys-, pankki- tai vakuutussalaisuuden estämättä rikosten ennalta estämiseksi, paljastamiseksi tai selvittämiseksi.

Tiedonsaanti on jatkossa mahdollista myös henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi sekä sellaisen etsintäkuulutetun tavoittamiseksi, joka on määrätty pidätettäväksi, vangittavaksi tai otettavaksi kiinni.

Poliisi voi velvoittaa antamaan pyydetyt tiedot kohtuullisessa määräajassa ja tehostaa velvoitetta uhkasakolla. Uhkasakkoa ei kuitenkaan saa käyttää, jos asianosaista on aihetta epäillä rikoksesta ja pyydetty aineisto liittyy kyseiseen rikosepäilyyn.

Muutoksia tehdään poliisilain lisäksi poliisin henkilötietolakiin. Sen nojalla poliisi voi luovuttaa laissa määriteltyjä henkilötietoja pyynnöstä tai oma-aloitteisesti muun muassa suojelupoliisille, Tullille, Rajavartiolaitokselle, Puolustusvoimille, syyttäjälle, tuomioistuimille, Oikeusrekisterikeskukselle ja Rikosseuraamuslaitokselle vastaanottavan viranomaisen laissa säädettyä tehtävää varten.

Uudistus ei rajoitu poliisiin. Vastaavia muutoksia tehdään Rajavartiolaitoksen, Tullin ja Puolustusvoimien tiedonsaantia ja tietojen luovuttamista koskevaan sääntelyyn siltä osin kuin muutokset liittyvät näiden viranomaisten lakisääteisiin tehtäviin.