Myymättä jääneiden vaatteiden ja jalkineiden hävityskieltoa alettiin soveltaa EU:ssa suuriin yrityksiin

EU:ssa alettiin 19. heinäkuuta 2026 soveltaa suuriin yrityksiin kieltoa hävittää tiettyjä myymättä jääneitä vaatteita, vaatetustarvikkeita ja jalkineita. Suoraan sovellettava sääntely perustuu vuonna 2024 voimaan tulleeseen EU:n ekosuunnitteluasetukseen ja kiellon poikkeuksia täsmentävään komission delegoituun asetukseen.

Ekosuunnitteluasetus tuli voimaan 18. heinäkuuta 2024. Myymättömien kulutustuotteiden hävityskiellon soveltaminen alkoi kaksi vuotta myöhemmin. Kyse ei siis ole uuden asetuksen voimaantulosta vaan aiemmin hyväksytyn kiellon soveltamisen alkamisesta.

Kielto koskee aluksi suuria yrityksiä. Mikro- ja pienyritykset on vapautettu siitä, ja keskisuuriin yrityksiin kieltoa aletaan soveltaa 19. heinäkuuta 2030. Suuri yritys ei kuitenkaan saa kiertää sääntelyä luovuttamalla tuotteita hävitettäviksi mikro- tai pienyritykselle, johon kieltoa ei muuten sovelleta.

Kiellon piiriin kuuluvat ekosuunnitteluasetuksen liitteessä VII yksilöidyt tuotteet. Niihin sisältyy nahka- ja tekonahkavaatteita ja -asusteita, neulottuja ja muita vaatteita ja vaatetustarvikkeita, tiettyjä päähineitä sekä CN-nimikkeisiin 6401–6405 kuuluvia jalkineita.

Myymättä jääneen kulutustuotteen määritelmä on laaja. Se kattaa ylijäämävarastot, ylimääräiset varastot ja kaupaksi käymättömät tuotteet. Myymättä jääneinä pidetään myös tuotteita, jotka kuluttajat ovat palauttaneet peruuttamisoikeutensa nojalla.

Hävittäminen tarkoittaa sääntelyssä muutakin kuin tuotteen rikkomista tai toimittamista loppukäsittelyyn. Hävittämistä ovat tuotteen tarkoituksellinen vahingoittaminen ja sen poistaminen käytöstä jätteenä. Myös tuotteen toimittaminen jätteenä kierrätykseen, muuhun hyödyntämiseen tai loppukäsittelyyn katsotaan hävittämiseksi.

Kiellon piiriin kuuluvaa myymätöntä tuotetta ei lähtökohtaisesti saa toimittaa edes kierrätettäväksi ilman hyväksyttävää poikkeusperustetta. Hävittämisenä ei sen sijaan pidetä tuotteen toimittamista yksinomaan uudelleenkäyttöön valmisteltavaksi, kunnostettavaksi tai uudelleenvalmistettavaksi.

Poikkeukset eivät anna yritykselle yleistä oikeutta hävittää ylijäämävarastoa. Hävittämisen on perustuttava komission delegoidussa asetuksessa määriteltyyn syyhyn, ja yrityksen on pystyttävä osoittamaan perusteen täyttyminen.

Poikkeus voi koskea esimerkiksi vaarallista tuotetta. Myös EU:n tai kansallisen lainsäädännön vastaisen tuotteen hävittäminen voi olla mahdollista, mutta vaatimustenvastaisuus ei yksin aina riitä. Hävittämisen on tällöin oltava lain vaatimaa tai asianmukainen ja oikeasuhtainen korjaava toimi.

Poikkeuksia on myös immateriaalioikeuksia loukkaaville tuotteille. Eräissä tapauksissa poikkeus voi koskea tuotetta, jonka myynti tai muu luovuttaminen muuttuu määräajan jälkeen lisenssin tai muun immateriaalioikeuksia suojaavan sopimusehdon vastaiseksi. Sopimukseen perustuvassa tilanteessa yrityksen on osoitettava sekä oikeuden loukkaus että se, että hävittäminen on asianmukainen ja oikeasuhtainen korjaava toimi.

Tuote voidaan poikkeuksellisesti hävittää myös silloin, kun sitä ei voida valmistella uudelleenkäyttöön tai uudelleenvalmistaa suojattujen tai asiayhteyteen sopimattomien merkintöjen, logojen tai tunnistettavien ominaisuuksien vuoksi. Tämä edellyttää, ettei kyseisiä ominaisuuksia voida teknisesti poistaa tai tehdä pysyvästi saavuttamattomiksi.

Vahingoittunut, pilaantunut tai saastunut tuote voidaan hävittää, jos se ei sovellu kuluttajakäyttöön. Lisäksi korjaamisen tai kunnostamisen on oltava teknisesti mahdotonta tai kustannuksiltaan kohtuutonta. Pelkkä fyysinen vaurio ei siis automaattisesti muodosta poikkeusperustetta.

Yksi poikkeuksista koskee tilannetta, jossa tuotteille ei löydy vastaanottajaa lahjoitustarjouksesta huolimatta. Tätä perustetta voidaan käyttää vasta, jos delegoidun asetuksen muut ensisijaiset poikkeusperusteet eivät sovellu.

Lahjoitustarjous on tehtävä suoraan vähintään kolmelle sopivalle EU:ssa sijaitsevalle yhteisötalouden toimijalle tai julkaistava yrityksen helposti saavutettavalla verkkosivulla vähintään kahdeksan viikon ajaksi. Jos vastaanottajaa ei löydy, hävittäminen voi olla mahdollista poikkeuksen nojalla.

Poikkeuksia voidaan tietyin ehdoin soveltaa myös tuotteisiin, jotka yritys on itse saanut lahjoituksena mutta joille se ei löydä vastaanottajaa. Sama koskee eräitä tuotteita, jotka ovat palanneet markkinoille jätteenkäsittelijän tekemien uudelleenkäyttöön valmistelutoimien jälkeen mutta joille ei ole kysyntää tai vastaanottajaa.

Poikkeukseen vetoavan yrityksen on säilytettävä vaaditut asiakirjat viiden vuoden ajan. Jos toimivaltainen viranomainen pyytää niitä, asiakirjat on annettava sähköisesti 30 päivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

Kun yritys toimittaa poikkeuksen nojalla hävitettäviä tuotteita jätteenkäsittelijälle, sen on annettava käsittelijälle selvitys sovellettavasta poikkeuksesta. Poikkeus ei siten vapauta yritystä perustelu- ja dokumentointivelvollisuudesta.

Hävityskiellon rinnalla suurilla yrityksillä on vuosittainen avoimuusvelvoite. Se on tuoteryhmiltään hävityskieltoa laajempi, sillä se koskee kaikkia yrityksen käytöstä poistamia myymättömiä kulutustuotteita eikä ainoastaan liitteessä VII lueteltuja vaatteita, vaatetustarvikkeita, päähineitä ja jalkineita.

Avoimuusvelvoite ei alkanut vasta hävityskiellon soveltamisen yhteydessä heinäkuussa 2026. Ensimmäisen ilmoituksen on katettava ekosuunnitteluasetuksen voimaantulon jälkeinen ensimmäinen kokonainen tilikausi.

Yrityksen on julkaistava vuosittain edellistä tilikautta koskevat tiedot käytöstä poistettujen myymättömien kulutustuotteiden lukumäärästä ja painosta. Lisäksi sen on ilmoitettava käytöstä poistamisen syyt ja mahdollinen poikkeusperuste, jätteenkäsittelyyn toimitettujen tuotteiden käsittelytapojen osuudet sekä toteutetut ja suunnitellut toimet tuotteiden hävittämisen ehkäisemiseksi.

Tiedot on julkaistava vähintään yrityksen verkkosivuston helposti saavutettavalla sivulla. Ne voidaan sisällyttää myös kestävyysraporttiin, jos verkkosivulla on raporttiin selkeä linkki ja tieto siitä, mistä käytöstä poistettuja myymättömiä tuotteita koskevat tiedot löytyvät.

Komission täytäntöönpanoasetusta, jossa vahvistetaan yhdenmukainen raportointimuoto, aletaan soveltaa 2. maaliskuuta 2027. Sen mukaisessa raportoinnissa tuoteryhmät eritellään pääsääntöisesti CN-nimikkeistön kahden ensimmäisen numeron perusteella. Erikseen luetelluissa tuoteryhmissä käytetään neljän numeron tarkkuutta.

Työ- ja elinkeinoministeriö kuvasi vuonna 2024 myymättömiä kulutustuotteita koskevaa hävityskieltoa ja tietojenantovaatimuksia ekosuunnitteluasetuksen keskeisiksi uudistuksiksi. Asetuksen tavoitteena on parantaa tuotteiden ympäristökestävyyttä ja pienentää EU:ssa myytävien tuotteiden koko elinkaaren aikaisia ympäristövaikutuksia.