Merituulivoiman verotusta koskevat lait vahvistettiin – kunnille 30 prosenttia talousvyöhykkeen kiinteistöverosta

Presidentti Alexander Stubb vahvisti torstaina 9. heinäkuuta neljä merituulivoiman kiinteistö- ja tuloverotusta koskevaa lakia. Lait muuttavat kiinteistöverolakia, verontilityslakia, varojen arvostamisesta verotuksessa annettua lakia ja tuloverolakia.

Uudistuksessa kiinteistöverolain säännökset ulotetaan myös Suomen talousvyöhykkeellä sijaitseviin rakennuksiin ja rakennelmiin, jotka arvostetaan verotuksessa lain mukaisten perusteiden nojalla. Niistä kertyvä kiinteistövero jaetaan valtion ja kuntien kesken.

Vahvistetun verontilityslain muutoksen mukaan valtio saa Suomen talousvyöhykkeen kiinteistöverosta 70 prosenttia ja kunnat 30 prosenttia. Eduskunta muutti jakoa hallituksen alkuperäisestä ehdotuksesta. Hallituksen esityksessä valtion osuudeksi ehdotettiin 80:tä ja kuntien osuudeksi 20:tä prosenttia.

Kaikki neljä lakia tulevat voimaan 1. elokuuta 2026, mutta niitä aletaan soveltaa eri ajankohtina. Kiinteistöverolain muutosta sovelletaan ensimmäisen kerran verovuodelta 2030 toimitettavassa verotuksessa. Talousvyöhykkeen kiinteistöveron tilitystä koskevia säännöksiä sovelletaan ensimmäisen kerran verovuoden 2030 tilitykseen.

Tuloverolain muutosta sovelletaan ensimmäisen kerran verovuodelta 2027 toimitettavassa verotuksessa. Varojen arvostamista koskevaa muutosta sovelletaan ensimmäisen kerran määrättäessä vuoden 2026 verotusarvoa.

Talousvyöhykkeellä sijaitseviin voimalaitoksen rakennuksiin ja rakennelmiin ei sovelleta yksittäisen kunnan päättämää veroprosenttia. Veroprosentti määräytyy kuntien eräiden laitosten veroprosenttien painotettuna keskiarvona. Painotuksessa käytetään kunkin kunnan kyseisen veroprosentin piiriin kuuluvia verotusarvoja viimeksi toimitetussa kiinteistöverotuksessa.

Talousvyöhykkeen muihin rakennuksiin ja rakennelmiin sovelletaan vastaavasti kuntien rakennusten yleisten kiinteistöveroprosenttien painotettua keskiarvoa. Keskimääräiset veroprosentit lasketaan kuntien Verohallinnolle ilmoittamista prosenteista ja viimeksi toimitetun kiinteistöverotuksen verotusarvoista. Prosentit pyöristetään alaspäin lähimpään prosenttiyksikön sadasosaan.

Kuntien 30 prosentin osuus jaetaan kolmeen laskentaerään. Kukin erä vastaa kiinteistöveroa sellaiselta Suomen talousvyöhykkeen osalta, joka muodostaa maantieteellisesti yhtenäisen alueen. Kuntakohtaiset osuudet määräytyvät lähtökohtaisesti osuuteen oikeutettujen kuntien asukasmäärien suhteessa.

Laskennassa huomioon otettava asukasmäärä on kuitenkin rajattu 40 000:een. Jos kunnalla on osuus myös toisen laskentaerän kiinteistöverosta, sen asukasmäärä kerrotaan veroa jaettaessa luvulla 0,7. Asukasmäärä perustuu niiden henkilöiden määrään, joilla oli verovuotta edeltävän vuoden lopussa kunnassa kotikunta ja asuinpaikka.

Osuuteen voi olla oikeutettu Suomen aluevesien ulkorajaan rajoittuva kunta, jonka alue on lähinnä kyseisellä talousvyöhykkeen osalla sijaitsevaa rakennusta tai rakennelmaa. Oikeus kuuluu myös kunnalle, jolla on tällaisen kunnan kanssa Suomen aluevesien ulkorajaan ulottuva yhteinen kuntaraja.

Osuuteen voi lisäksi olla oikeutettu muu kunta, jolla on Suomen aluevesillä yhteinen kuntaraja edellä tarkoitetun kunnan kanssa. Tällainen kunta ei kuitenkaan saa osuutta, jos sen alueeseen kuuluu alle 50 neliökilometriä Suomen aluevesiä tai jos se rajoittuu toiseen Suomen talousvyöhykkeen osaan.

Osuuden voi saada myös kunta, jossa sijaitsevan liittymispisteen kautta kyseisellä talousvyöhykkeen osalla oleva voimalaitos on kytketty kantaverkkoon. Tämä koskee kuntaa, joka ei saa osuutta rannikkoa tai kuntarajoja koskevien muiden ehtojen perusteella.

Rakennusta tai rakennelmaa lähinnä oleva kunta määritellään sen mukaan, minkä kunnan Suomen aluevesien ulkorajaan rajoittuvalta kuntarajalta on lyhin matka kohteeseen. Jos etäisyys on sama kahteen tai useampaan kuntaan, niitä kaikkia pidetään lähimpinä kuntina.

Tuloverolain muutoksella lain Suomea koskevat säännökset ulotetaan Suomen aluemeren edustalla sijaitsevalle talousvyöhykkeelle. Muutosta sovelletaan ensimmäisen kerran verovuodelta 2027 toimitettavassa verotuksessa.

Lakipakettiin sisältyy myös merellä sijaitsevien voimalaitosrakennelmien verotusarvoon vaikuttava muutos. Ehdot täyttävän, merelle pääosin aluksesta rakennetun tai siltä asennetun voimalaitosrakennelman jälleenhankinta-arvona pidetään 35:tä prosenttia rakennuskustannuksista, jos rakentaminen on aloitettu vuonna 2025 tai myöhemmin.

Säännös koskee voimalaitokseen kuuluvia rakennelmia, joiden perustukset sijaitsevat vesialueella ja ovat teoreettisella keskivedenkorkeudella ympärivuotisesti veden alla, sekä kelluvia rakennelmia. Muiden rakennelmien jälleenhankinta-arvona pidetään 75:tä prosenttia vastaavan rakennelman rakennuskustannuksista.

Vahvistetun arvostamislain muutoksen mukaan jälleenhankinta-arvoja tarkistetaan vuosittain rakennuskustannusindeksin muutoksen mukaisesti. Muutosta sovelletaan ensimmäisen kerran määrättäessä vuoden 2026 verotusarvoa.

Kiinteistöverolain muutosta aletaan soveltaa myöhemmin kuin arvostamista ja tuloverotusta koskevia muutoksia. Vaikka kaikki neljä lakia tulevat voimaan elokuun alussa 2026, talousvyöhykkeen rakennusten ja rakennelmien kiinteistöverotus sekä veron jakaminen valtiolle ja kunnille alkavat verovuodesta 2030.