KHO piti Pirkanmaan hyvinvointialueen vanhusten palveluasumisen suorahankintoja hankintasäännösten vastaisina

Korkein hallinto-oikeus on katsonut Pirkanmaan hyvinvointialueen ikäihmisten ympärivuorokautisen palveluasumisen suorahankinnat hankintasäännösten vastaisiksi. KHO antoi julkista hankintaa koskevan ratkaisunsa 18. kesäkuuta 2026.

Ratkaisu koski 17:ää suorahankintapäätöstä, jotka Pirkanmaan hyvinvointialue teki 8. tammikuuta ja 11. huhtikuuta 2025 välisenä aikana. Päätöksillä hyvinvointialue hankki ikäihmisten ympärivuorokautisen palveluasumisen palveluja useilta palveluntarjoajilta yhteensä noin 1 000 asiakkaalle. Sopimuskaudet päättyivät viimeistään vuoden 2025 lopussa.

Suorahankintapäätösten mukaan hankintojen ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo oli noin 54 miljoonaa euroa.

Asiassa oli kyse siitä, millä edellytyksillä hyvinvointialue voi perustella ikäihmisten asumispalvelujen suorahankintaa asiakkaiden hoito- tai asiakassuhteen jatkuvuudella. Hankintalain 110 § mahdollistaa suorahankinnan yksittäisissä sosiaali- ja terveyspalvelujen tilanteissa, jos tarjouskilpailun järjestäminen tai palveluntarjoajan vaihtaminen olisi asiakkaan kannalta ilmeisen kohtuutonta tai erityisen epätarkoituksenmukaista merkittävän hoito- tai asiakassuhteen turvaamiseksi.

TampereMissio Palvelut Oy valitti suorahankintapäätöksistä markkinaoikeuteen. Se vaati muun muassa päätösten kumoamista, tehottomuusseuraamusta tai sopimuskausien lyhentämistä sekä seuraamusmaksua.

Markkinaoikeus katsoi marraskuussa 2025, että Pirkanmaan hyvinvointialue oli menetellyt hankintasäännösten vastaisesti. Se määräsi hyvinvointialueen maksamaan valtiolle 500 000 euron seuraamusmaksun.

Pirkanmaan hyvinvointialue haki ratkaisuun muutosta KHO:lta. KHO muutti markkinaoikeuden päätöstä vain seuraamusmaksun määrän osalta ja alensi maksun 200 000 euroon. Muilta osin hyvinvointialueen valitus hylättiin.

KHO hyväksyi markkinaoikeuden arvioinnin siitä, että yksittäisen vanhuksen kannalta merkittävän hoito- tai asiakassuhteen jatkuminen asumispalveluissa voi sinänsä olla hankintalain 110 §:ssä tarkoitettu syy suorahankinnalle.

KHO katsoi kuitenkin, etteivät suorahankinnan edellytykset täyttyneet Pirkanmaan hyvinvointialueen menettelyssä. Ratkaisun mukaan päätösten perusteella ei voitu todeta, että kunkin asiakkaan tilannetta olisi harkittu ja perusteltu riittävästi yksilöllisesti ja erikseen.

Arvioinnissa oli merkitystä sillä, että suorahankintojen piirissä oli lähes tuhat asiakasta ja että valtaosa päätöksistä oli perusteltu identtisesti.

KHO:n mukaan asiaa ei arvioitu toisin RAI-arviointien perusteella. Suorahankintapäätöksiä ei ollut perusteltu RAI-arvioinneilla, vaan hyvinvointialue vetosi niihin suorahankinnan perusteena vasta markkinaoikeudessa.

KHO totesi hankintalain esitöihin viitaten, että suorahankinta on poikkeus kilpailuttamisvelvollisuudesta. Sen käyttämisen tulee olla poikkeuksellista, ja käyttöedellytyksiä on tulkittava tiukasti.

Seuraamusmaksua alentaessaan KHO otti huomioon, että suorahankintasopimusten arvo oli hyvin merkittävä ja että niiden toteutunut arvo oli hyvinvointialueen ilmoituksen mukaan noin 43,5 miljoonaa euroa.

KHO:n mukaan hyvinvointialue oli sinänsä pyrkinyt järjestämään palvelujen hankinnan hankintalain mukaisessa menettelyssä. Se oli kuitenkin osin oman toimintansa seurauksena päätynyt tilanteeseen, jossa suorahankintapäätösten tekeminen oli välttämätöntä iäkkäiden henkilöiden hoitojärjestelyjen pysyvyyden turvaamiseksi.

KHO katsoi, ettei pyrkimystä lakisääteisten velvoitteiden noudattamiseen voitu pitää pätevänä syynä hankintasäännösten vastaiselle menettelylle. Se voitiin kuitenkin ottaa huomioon seuraamusmaksun määrää harkittaessa. Kokonaisarvioinnissa otettiin huomioon myös se, että hyvinvointialue oli pyrkinyt rajoittamaan suorahankintojen tekemisen vain välttämättömään.