Ihmiskauppadirektiivin toimeenpano jäi Suomessa kesken määräaikaan mennessä

EU:n ihmiskauppadirektiivin muutosten toimeenpano jäi Suomessa kesken määräaikaan mennessä. Direktiivin (EU) 2024/1712 edellyttämät kansalliset lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset piti saattaa voimaan viimeistään 15. heinäkuuta 2026.

Hallitus antoi direktiivin velvoitteiden täytäntöönpanoa koskevan esityksen HE 127/2026 vp eduskunnalle 9. heinäkuuta eli kuusi päivää ennen määräaikaa. Valtioneuvoston päätöksen mukaan esityksen mukaisella lainsäädännöllä pantaisiin direktiivin velvoitteet kansallisesti täytäntöön.

Ehdotetut lait eivät kuitenkaan olleet voimassa määräajan päättyessä. Oikeusministeriön mukaan niiden on tarkoitus tulla voimaan mahdollisimman pian. Valtioneuvoston päätöksessä ja oikeusministeriön tiedotteessa ei kerrota täsmällistä voimaantulopäivää.

Suomi oli jo ilmoittanut komissiolle kansallisia täytäntöönpanotoimia. EUR-Lexin rekisterissä Suomelle näkyi 16. heinäkuuta yhteensä 12 toimea.

Rekisterimerkinnät eivät kuitenkaan yksin osoita, että direktiivi olisi pantu täysimääräisesti täytäntöön. Hallitus katsoi uusien lakimuutosten olevan yhä tarpeen direktiivin velvoitteiden toteuttamiseksi ja antoi niitä koskevan esityksen eduskunnalle vasta heinäkuussa.

Direktiivi velvoittaa jäsenvaltiot ilmoittamaan Euroopan komissiolle viipymättä, kun tarvittavat kansalliset säännökset ja hallinnolliset määräykset on saatettu voimaan. Jäsenvaltioiden on lisäksi toimitettava komissiolle direktiivin soveltamisalaan kuuluvien keskeisten kansallisten toimien tekstit.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutoksia rikoslakiin ja kuuteen muuhun lakiin. Muutoksia tehtäisiin pakkokeinolakiin, poliisilakiin, rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annettuun lakiin, oikeudenkäymiskaareen, esitutkintalakiin sekä kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta ja ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annettuun lakiin.

Esityksen keskeinen muutos koskee ihmiskaupan uhrin palvelujen käyttämisen rangaistavuutta. Rangaistavuus laajenisi muihin kuin seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyviin tilanteisiin, kuten pakkotyöhön.

Oikeusministeriön mukaan sääntely kattaisi ihmiskaupparikoksen jälkeen mahdollisesti tapahtuvan teon, jossa henkilö käyttää tahallaan ihmiskaupan uhrin palvelua. Voimassa oleva erillinen hyväksikäyttöä koskeva rikossäännös kohdistuu seksuaalisiin tekoihin.

Rikoslain ihmiskauppasäännökseen lisättäisiin myös maininta sijaissynnytysjärjestelystä, joka ei perustu aitoon vapaaehtoisuuteen. Muutosdirektiivi lisää hyväksikäytön muotoihin sijaissynnytyksen hyväksikäytön. Direktiivissä mainitaan myös pakkoavioliiton ja laittoman adoption hyväksikäyttö.

Direktiivin mukaan sijaissynnytyksen, pakkoavioliiton tai laittoman adoption hyväksikäyttö on voinut jo aiemmin kuulua ihmiskaupparikosten piiriin, jos rikoksen tunnusmerkistön kaikki edellytykset ovat täyttyneet. Muutosdirektiivissä nämä hyväksikäytön muodot kirjattiin nimenomaisesti sääntelyyn.

Suomen nykyisessä rikoslaissa pakkotyö kuuluu jo ihmiskauppasäännöksen soveltamisalaan. Hallituksen esityksessä pakkotyö liittyy ennen kaikkea ihmiskaupan uhrin palvelujen käyttämistä koskevan rangaistavuuden laajentamiseen. Direktiivissä luetellut hyväksikäytön muodot eivät siten ole Suomessa kaikilta osin kokonaan uusia.

Oikeusministeriön mukaan esityksen tavoitteena on tehostaa ihmiskaupan torjuntaa, lisätä rikosten selvittämistä, ehkäistä hyväksikäyttöä ennalta ja parantaa uhrien asemaa. Ehdotetut muutokset voivat tulla voimaan vasta lainsäädäntömenettelyn valmistuttua.