Hallitus esittää tiukempia ilmanlaadun raja-arvoja – Suomeen tulisi neljä supermittausasemaa

Kunnat voivat joutua suunnittelemaan toimia ilmanlaadun parantamiseksi jo ennen kuin uudet, aiempaa tiukemmat raja-arvot tulevat voimaan vuonna 2030. Suunnitelman tarve voisi syntyä vuosien 2026–2029 ilmanlaatutietojen perusteella.

Hallitus antoi eduskunnalle 29. lokakuuta esityksen, jolla Suomessa pantaisiin toimeen EU:n uudistetun ilmanlaatudirektiivin vaatimuksia. Esitys tiukentaisi ilmanlaadun raja-arvoja ja tavoitteita.

Ympäristöministeriön tiedotteen mukaan kunnan olisi laadittava ilmansuojelun etenemissuunnitelma, jos sen alueella todettaisiin vuosina 2026–2029 pitoisuuksia, jotka ylittäisivät vuonna 2030 voimaan tulevat raja-arvot. Suunnitelmassa kuvattaisiin toimet, joilla kunta saavuttaisi uudet raja-arvot vuonna 2030.

EU-direktiivi sallii tietyin ehdoin suunnitelman jättämisen laatimatta. Kansallisen esityksen mahdollisesta poikkeussäännöksestä ei ole vahvistusta.

Kuntien tehtävä seurata ilmanlaatua ei ministeriön tiedotteen mukaan muuttuisi. Sen sijaan tiedottamisvelvoitteita tarkennettaisiin, jotta ilmanlaadusta viestittäisiin nykyistä paremmin myös herkille ja haavoittuville ryhmille.

Vuonna 2030 tiukkenevat raja- ja tavoitearvot koskisivat muun muassa hengitettäviä hiukkasia sekä arseenin, kadmiumin ja nikkelin pitoisuuksia. Bentso(a)pyreenin tavoitearvo muuttuisi raja-arvoksi.

EU-direktiivissä hengitettävien PM10-hiukkasten kalenterivuoden raja-arvo on vuonna 2030 20 mikrogrammaa kuutiometrissä.

Suomeen tulisi perustaa neljä ilmanlaadun supermittausasemaa. Velvoite perustuu väestömäärään ja pinta-alaan. Asemilla mitattaisiin ilmanlaatua muita mittausasemia kattavammin.

Supermittausasemilla seurattaisiin ultrapieniä hiukkasia, mustaa hiiltä ja ammoniakkia sekä hiukkasten hapettamispotentiaalia.

Muutokset tehtäisiin ympäristönsuojelulakiin ja myöhemmin ilmanlaatuasetukseen. Ympäristöministeriön tiedotteen mukaan niiden on tarkoitus tulla voimaan 11. joulukuuta 2026. Vuoden 2030 raja-arvot ovat tästä erillinen myöhempi määräaika.