Hallitus esittää muutosta eräiden kuluttajaluottojen maksujen kohdentamiseen ulosotossa

Hallitus esittää, että ulosotossa perittävien kuluttajaluottojen maksuja kohdennettaisiin tietyin ehdoin ensin velan pääomaan, sitten sopimuskorkoon ja vasta sen jälkeen viivästyskorkoihin.

Muutos ei koskisi kaikkia ulosottovelkoja eikä kaikkia kuluttajaluottoja. Määräaikaisen muutoksen tavoitteena on helpottaa ylivelkaantuneiden ulosottovelallisten asemaa ja mahdollistaa menettelyn vaikutusten tarkempi arviointi.

Hallituksen esitys on eduskunnan käsittelyssä, eikä laki ole vielä valmis. Eduskunta lähetti esityksen lakivaliokuntaan 4. marraskuuta, ja valiokunta hyväksyi asiantuntijasuunnitelman seuraavana päivänä.

Poikkeus koskisi vain ehdot täyttäviä kuluttajaluottosaatavia, joiden ulosottoperuste on annettu 1. tammikuuta 2022 tai sen jälkeen.

Lisäksi saatavan perimiseksi toimitetun toistuvaistulon ulosmittauksen tai sitä vastaavan maksusuunnitelman olisi pitänyt olla voimassa viimeisen vuoden aikana vähintään yhdeksän kuukautta. Vuoden aikana kyseiselle asialle olisi myös pitänyt kertyä maksuja, jotka ovat lyhentäneet vain saatavan korkoa.

Hallituksen tavoitteena on, että lait tulisivat voimaan syksyllä 2027, yhdeksän kuukautta niiden hyväksymisen ja vahvistamisen jälkeen. Maksujen kohdentamista koskeva väliaikainen muutos olisi voimassa neljä vuotta voimaantulosta.

Hallituksen vaikutusarvioon sisältyvän mallinnuksen mukaan 29 prosenttia eli noin 8 300 tarkasteltua velallista pystyisi maksamaan ehdot täyttävät kuluttajaluottonsa loppuun nykyisellä kohdentamisjärjestyksellä. Ehdotettu järjestys nostaisi osuuden arvion mukaan 43 prosenttiin eli noin 12 400 velalliseen.

Yli puolet tarkastelluista velallisista ei kuitenkaan arvion mukaan maksaisi kuluttajaluottojaan loppuun perinnän määräajassa muutoksen jälkeenkään. Mallinnus ei anna kattavaa kuvaa velallisten koko velkatilanteesta.

Mallinnukseen sisältyy oletuksia. Jo kertyneen viivästyskoron osuudeksi arvioitiin kymmenen prosenttia saatavan nettosaldosta ja jäljellä olevaksi maksuajaksi 14 vuotta. Jo kertynyt viivästyskorko jäisi velallisen maksettavaksi.

Velkojien kannalta muutoksen keskeisin vaikutus olisi esityksen mukaan pienempi viivästyskorkokertymä ehdotuksen piiriin kuuluvista saatavista. Muutos voisi myös aiheuttaa velkojille tietojärjestelmä- ja muita kustannuksia.