Uutinen · 22.8.2026 klo 18.00
EU:n hankintasääntöjen uudistus uhkaa vesittää Suomen uuden hankintalain – ministeri vahvistaa saaneensa tiedon sidosyksiköiden 10 prosentin omistusrajan poistumisesta
Työministeri Matias Marttinen pitää julkisuuteen tulleita tietoja huolestuttavina. Komission asetusluonnosta ei ole vielä virallisesti julkaistu.
Suomessa tuli kesäkuussa 2026 voimaan hankintalain muutos, joka edellyttää osakeyhtiömuotoisen sidosyksikön käytöltä vähintään kymmenen prosentin suoraa omistusosuutta. Nyt EU:ssa valmistellaan julkisten hankintojen sääntelyn uudistusta, joka voi vesittää Suomen tuoreen lainsäädännön.
Työministeri Matias Marttinen on julkisuudessa vahvistanut saaneensa tietää, että hallituksen säätämä niin sanottujen inhouse-yhtiöiden kymmenen prosentin minimiomistusraja poistuisi EU-asetuksen nykyisen version seurauksena. Hän kommentoi asiaa Iltalehden haastattelussa ja kuvaili julkisuuteen tulleita tietoja huolestuttaviksi. Ministerin suora sitaatti oli, että tiedot ovat "tosi huolestuttavia".
Varsinaista EU-asetusehdotusta ei ole vielä virallisesti julkaistu, joten lopullista sisältöä ja sitä, poistaisiko se Suomen kymmenen prosentin omistusrajan, ei voida toistaiseksi varmentaa alkuperäislähteistä. Marttinen ei itsekään ole nähnyt vuotanutta asetusluonnosta, vaan kommentit perustuvat julkisuudessa olleisiin tietoihin.
Mediatietojen mukaan komissio aikoisi julkaista luonnoksensa syyskuun alkupuolella, ja tavoitteena olisi asetuksen hyväksyminen vuoden 2027 loppuun mennessä. Marttinen kertoo pyrkivänsä vaikuttamaan EU:ssa, jotta asetusuudistus ei vesittäisi hallituksen hankintalakiuudistusta. Hän aikoo puhua aiheesta suoraan vastuukomissaarin kanssa ja keskustella myös samanmielisten jäsenmaiden kanssa.
Suomen hankintalain muutos hyväksyttiin eduskunnassa 10. kesäkuuta 2026. Lain mukaan osakeyhtiömuotoisen sidosyksikön käytön edellytyksenä on, että hankintayksiköllä on vähintään kymmenen prosentin suora omistusosuus sidosyksiköstä. Laki tuli voimaan 18. kesäkuuta 2026, mutta kymmenen prosentin omistusrajaa sovelletaan vasta 1. heinäkuuta 2027 alkaen. Tietyille terveydenhuollon palveluille ja järjestelmille on pidempi siirtymäaika vuoteen 2029 asti.
Kuntaliitto on arvioinut, että lakiin säädetty kymmenen prosentin omistusraja ei lisäisi kilpailua vaan uhkaisi hajottaa yhteistyörakenteita. Kuntaliiton mukaan uudistus tuo kunnille satojen miljoonien lisäkustannukset. Marttinen on puolestaan sanonut, että hallitus halusi rajoittaa julkisesti omistettujen yhtiöiden mahdollisuuksia myydä palveluitaan markkinoille ja näin suojella pk-yritysten kilpailuasemaa.
EU:n julkisten hankintojen sääntelyn uudistus liittyy komission sisämarkkinastrategiaan, jossa hankintasäännöt mainitaan esimerkkinä kokonaisuudesta, jonka monimutkaisuutta ja hajanaisuutta on tarkoitus vähentää. Euroopan tilintarkastustuomioistuin on kertomuksessaan todennut, että komissio on useimmiten käyttänyt direktiiviä lainsäädäntövälineenä, mutta direktiivien täytäntöönpano on ollut hidasta ja hajanaista. Tämä tausta selittää osaltaan pyrkimystä siirtyä asetuksiin, joita sovelletaan suoraan jäsenmaissa.
Marttinen on korostanut, että julkisiin hankintoihin käytetään vuodessa lähes 40 miljardia euroa veronmaksajien rahaa, ja kilpailun lisääminen laskee hintoja ja tehostaa hankintoja. Hänen mukaansa komission lähtökohtana on ollut lisätä kilpailua, mutta jos ehdotus vähentää sitä, siinä on vahvat perusteet käydä keskustelua.
Suomen vaikuttamistyö on kesken, ja lopullinen asetuksen sisältö voi muuttua neuvotteluissa. Marttinen myöntää, että asetuksen valmistelu EU:ssa tuli yllätyksenä. Hänen mukaansa kunnat ovat jo alkaneet sopeutua kansalliseen lakiin, mutta hän kehottaa niitä jatkamaan kilpailutuksia, kunnes EU:n linja selviää.
SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman on luvannut perua hankintalain uudistuksen, mutta Marttinen pitää puheita perumisesta säästötoimena perusteettomina ja uskoo lain tuovan pysyvää säästöä vuosien kuluessa.
EU-asetuksen valmistelu on herättänyt laajaa keskustelua julkisten hankintojen tulevaisuudesta Suomessa. Virallisen ehdotuksen puuttuessa monet yksityiskohdat ovat vielä epävarmoja, mutta yksi asia on selvä: Suomen juuri uudistama hankintalaki voi joutua merkittävästi muuttumaan EU-tason sääntelyn seurauksena.
Taustat
Mihin jutun tiedot nojaavat
Alla näkyvät lähteet, joihin jutun keskeiset tiedot on sidottu.
-
Laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain muuttamisesta (519/2026)
Finlex / oikeusministeriö
Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, edellytyksenä osakeyhtiömuotoisen sidosyksikön käytölle on, että hankintayksiköllä on vähintään kymmenen prosentin suora omistusosuus sidosyksiköstä.
-
Sidosyksikkömuutoksen tilanne – Webinaari kunnille 16.6.2026
Kuntaliitto
Sidosyksikkömuutos hyväksytty eduskunnassa 10.6.2026
-
Ministeri tekee töitä, jotta EU ei sulje hallituksen avaamia ovia
Kuntalehti
Marttinen vahvistaa saaneensa tietää, että hallituksen tuoreeltaan lakiin säätämä inhouse-yhtiön 10 prosentin minimiomistusraja poistuisi EU-asetuksen tämän hetken version seurauksena.
-
Yllätystieto EU:sta järkyttää hallituksessa – Marttinen: ”Kysymys on hirvittävän isoista rahoista”
Iltalehti
EU ja vastuukomissaari esittävät nyt, että julkisia hankintoja koskevaa lainsäädäntöä yhdistetään yhdeksi lainsäädännöksi ja asiasta säädettäisiin todennäköisesti asetuksella suoraan EU-tasolla.
-
The Single Market: our European home market in an uncertain world – A Strategy for making the Single Market simple, seamless and strong (COM(2025) 500 final)
Euroopan komissio
One example are the EU public procurement rules that are designed to promote transparency and cross-border sourcing of works, products and services. However, the complexity and fragmentation of some of these rules discourage public buyers from using the full toolbox and businesses from participating in tenders cross-border.
-
Palvelujen sisämarkkinat – komission toimet rajatylittävien palvelujen esteiden poistamiseksi ovat edelleen riittämättömiä (erityiskertomus SR-2026-13)
Euroopan tilintarkastustuomioistuin
Tilintarkastustuomioistuin panee myös merkille, että komissio on tähän mennessä valinnut lainsäädäntövälineeksi useimmiten direktiivin (esimerkiksi palveludirektiivi). Direktiivien saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on kestänyt useita vuosia, jäsenvaltioilla on ollut laaja harkintavalta niiden tulkinnan suhteen, ja ne ovat lisänneet kansallisten sääntöjen epäyhdenmukaisuutta.