A-studion sote-kiistassa asiakasmaksuväite oli liian yleistävä

Ylen A-studiossa syntynyt kiista hallituksen sote-säästöistä ei ratkea yksiselitteisesti niin, että vain toinen osapuoli olisi ollut oikeassa. Viralliset asiakirjat tukevat osaa väitteistä, mutta osa keskustelusta jää poliittisen tulkinnan ja yleistävien muotoilujen varaan.

Yle Areenan ohjelmasivun mukaan 27. huhtikuuta 2026 julkaistussa A-studion jaksossa käsiteltiin terveyskeskusmaksujen korotuksia, sote-järjestöjen leikkauksia ja kehysriihen leikkausten seurauksia. Studiossa olivat Wille Rydman ja Sofia Virta.

Ylen samana päivänä julkaistun A-studio-referaatin mukaan Virta sanoi hallituksen päätösten osoittavan arvovalintaa leikata köyhimmiltä ja sairaimmilta suomalaisilta. Saman referaatin mukaan Rydman kiisti tämän ja sanoi monien asiakasmaksukorotusten kohdistuvan maksukykyisimpiin. Väitteiden tarkat sanamuodot perustuvat Ylen referaattiin lähetyksestä.

Virran väitteen pienituloisia koskeva osa saa tukea sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemista yhteisvaikutusarvioista. STM:n syyskuussa 2025 julkaistun tiedotteen mukaan vuosien 2024–2025 sosiaaliturvalakimuutokset ja toimeentulotuen kokonaisuudistus nostavat pienituloisuusastetta koko väestössä 2,2 prosenttiyksikköä ja lasten pienituloisuusastetta 3 prosenttiyksikköä.

STM:n mukaan vuosien 2024–2025 lakimuutosten arvioitiin kohdistuneen aiemmin arvioitua enemmän myös toimeentulotukea vuoden aikana saaneisiin kotitalouksiin. Ministeriö kuitenkin totesi, että arvioihin sisältyy edelleen merkittävää epätarkkuutta.

Nämä arviot eivät yksin todista kaikkien kehysriihen sote-päätösten vaikutuksia. Ne kuitenkin tukevat väitettä siitä, että hallituksen sosiaaliturvaan liittyvillä päätöksillä on pienituloisiin kohdistuvia vaikutuksia. Sen sijaan väitettä sairaimpiin kohdistuvista vaikutuksista ei voi näillä lähteillä varmentaa yhtä suoraan.

Rydmanin asiakasmaksuja koskeva väite on hallituksen oman esityksen valossa liian yleistävä. HE 66/2026 vp:n mukaan tasasuuruiset terveydenhuollon maksut eivät kohdistu yhtenäisesti kaikkiin tuloryhmiin. Esityksessä todetaan, että perusterveydenhuollon maksut, suun terveydenhuoltoa lukuun ottamatta, kohdistuvat erityisesti pienituloisiin henkilöihin. Erikoissairaanhoidon ja suun terveydenhuollon maksujen taas arvioidaan kohdistuvan melko tasaisesti tulojakaumassa.

Saman hallituksen esityksen mukaan sosiaali- ja terveyspalvelujen tasasuuruiset asiakasmaksut kasvaisivat indeksitarkistusten myötä jatkossa hieman enemmän suhteessa nykytilanteeseen, ja asiakkaat maksaisivat jatkossa hieman enemmän palveluistaan.

Tämän vuoksi väite, että asiakasmaksujen korotukset kohdistuvat maksukykyisimpiin, ei kuvaa kokonaisuutta täsmällisesti. Hallituksen oma esitys erottaa perusterveydenhuollon maksut, erikoissairaanhoidon maksut ja suun terveydenhuollon maksut toisistaan. Perusterveydenhuollon maksuissa painotus on erityisesti pienituloisissa, kun taas erikoissairaanhoidon ja suun terveydenhuollon maksujen arvioidaan jakautuvan melko tasaisesti.

Sote-järjestöjen avustuksissa budjettiasiakirjat osoittavat selvän pudotuksen. Vuoden 2026 alkuperäisessä talousarvioesityksessä sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden avustuksiin esitettiin 268,588 miljoonaa euroa. Esityksen taulukossa avustuskokonaisuuksien yhteissumma oli 384 miljoonaa euroa vuonna 2024, 304 miljoonaa euroa vuonna 2025 ja 269 miljoonaa euroa vuonna 2026.

Vuoden 2026 talousarvioesityksen täydentämisessä sama momentti nousi 273,912 miljoonaan euroon. Tämäkin taso on selvästi pienempi kuin vuoden 2024 tilinpäätöksen 383,588 miljoonaa euroa ja vuoden 2025 talousarvion 304,088 miljoonaa euroa.

Kohtaavaa työtä koskeva osa jää kuitenkin budjettiasiakirjojen perusteella osin avoimeksi. Vuoden 2026 talousarvioesityksen momentin strategisissa tavoitteissa mainitaan kohtaavan työn merkityksen tunnistaminen järjestölähtöisessä työssä ja sote-järjestöjen toimintaedellytysten tukeminen. Asiakirjat eivät silti yksilöi riittävän tarkasti, kuinka suuri osa leikkauksista kohdistuu nimenomaan kohtaavaan työhön tai mitkä yksittäiset palvelut lakkaavat tai supistuvat.

Varmistettujen lähteiden perusteella turvallisin johtopäätös on, ettei A-studion kiistaa pidä ratkaista väittämällä yksiselitteisesti toisen osapuolen valehdelleen. Virran pienituloisiin kohdistuva väite saa tukea virallisista arvioista. Rydmanin asiakasmaksuväite on liian yleistävä. Järjestöleikkausten kohtaavaa työtä koskeva osa voidaan budjettiasiakirjoilla todentaa vain osittain.